Akupunktio oli se puuttuva palanen.
Rytmi oli aluksi ihanan rauhallinen, vähän jopa laiskan pulskea pentu. Kunnes kaikki muuttui.
Noin viiden kuukauden iässä Rytmi alkoi reagoida lenkillä toisiin koiriin haukkumalla ja rähisemällä – etäisyydellä ei tuntunut olevan merkitystä. Tämä tuli meille täytenä yllätyksenä. Rytmi oli sosiaalistettu huolellisesti ja ajatuksella, eikä sille ollut sattunut huonoja kokemuksia muiden koirien kanssa. Tiedossamme ei myöskään ollut kipuja tai terveysongelmia, jotka olisivat voineet selittää muuttunutta käyttäytymistä.
Aluksi ajattelimme, että kyse oli normaalista kehitysvaiheesta, teini-iästä - kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan kasvaa ja kaikki tuntuu taas jännittävältä. Tästä lähtökohdasta lähdimme kouluttajien kanssa rakentamaan Rytmille erilaisia tukitaitoja erityisesti ulkoiluun ja kohtaamistilanteisiin. Kahden vuoden aikana olemme käyneet useilla eri kouluttajilla ja meille kertyi kymmeniä erilaisia tukitaitoja sekä hyviä ohituskokemuksia harjoitusten kautta.
Nämä taidot kehittivät sekä Rytmin että minun osaamistani. Silti tuntui, ettei mikään tekniikka tai harjoitus mahdollistanut aidosti rauhallisempaa suhtautumista vieraisiin koiriin. Ulkoilut olivat kiihdyttäviä sekä Rytmille että minulle. Asumme alueella, jossa lähes jokaisella lenkillä näkee tai vähintään kuulee muita koiria, joten Rytmin kierrokset eivät koskaan päässeet kunnolla laskemaan. Reaktioherkkyys ei tuntunut vähenevän, vaikka kuinka harjoiteltiin.
Kun Jenni kertoi akupunktiosta ja siitä, että opinnoissa huomioidaan myös mentaalipuolen asiat, kysyin voisiko tästä olla apua meidän tilanteeseemme. Keskustelun jälkeen päätimme kokeilla Rytmille Calm The Mind -pisteitä avoimin mielin.
Ensimmäinen hoitokerta jännitti hieman, mutta Jennin vastaanotto oli lämmin ja kaikki tehtiin täysin Rytmin ehdoilla. Jo ensimmäisellä hoitokerralla Rytmi rauhoittui silmin nähden. Tämä rauhoittuminen kantoi arjessa kolme päivää. Noiden päivien aikana Rytmi oli lenkeillä selvästi rennompi. Rytmi pystyi katsomaan toisia koiria ilman reagoimista.
Rytmi kuulostelee tuntemuksiaan ensimmäisen hoitokerran jälkeen.
Ensimmäiset kolme hoitokertaa toteutettiin viikon välein, ja
hoitovaste vahvistui kerta kerralta. Käytännössä tämä näkyi siinä, että
Rytmi rauhoittui sekä sisällä että ulkona, ja reaktiokynnys nousi
molemmissa ympäristöissä. Täysin reagoimaton Rytmi ei ollut, mutta yhä
useammin se pystyi vain katsomaan koiria tai pääsimme aiempaa lähemmäksi
ilman reaktiota. Lisäksi palautuminen tilanteista nopeutui selvästi.
Hoitokertojen rinnalle aloitimme Jennin ohjeistaman kotihoidon.
Aluksi hoito tehtiin lähes päivittäin 30–45 minuutin ajan, iltaisin.
Kotihoitojen avulla purettiin päivän kuormitusta ja mahdollistettiin
levollisempi uni. Kotihoito pidensi Jennin tekemän hoidon vaikutusta
entisestään.
Kotihoidossa omistaja sijoittaa neulan päälaella olevaan pisteeseen. Vaikutusaika 30-40 minuuttia ja hoito toistetaan ensin useampana iltana viikossa.
Missä nyt mennään?
Tällä hetkellä käymme Jennin luona hoidossa noin kerran kuukaudessa, ja kotihoitoja teen 3–4 kertaa viikossa. Ajoitan ne erityisesti treenipäiville ja muihin kuormittaviin päiviin.
Rytmi – ja minä – olemme arjessa huomattavasti rennompia. Lenkit, harrastukset ja kohtaamiset sujuvat aiempaa rauhallisemmin. Rytmin reaktiokynnys nousee koko ajan, jonka lisäksi palautuminen tilanteista nopeutuu jatkuvasti. Parhaina päivinä Rytmi saattaa haukahtaa kerran tai pari vaikeammille koirille, mutta suhtautuu muihin koiriin positiivisen uteliaasti.
Haastavammat tilanteet hoidamme nykyään läpi iloisesti leikkien ja kiihtymystä purkaen. Suurimmasta osasta tilanteista selvitään namia syöden tai jopa ilman herkkuja.
Kaikki ne tukitaidot, joita olemme vuosien aikana rakentaneet, eivät olleet turhia. Ne vain odottivat hetkeä, jolloin hermosto oli valmis ottamaan ne vastaan. Akupunktio oli meille se puuttuva palanen.
Tekstin on kirjoittanut Rytmin omistaja Essi Saarela.